Taijiquan

TAIJIQUAN  (Taiji, Tai chi)

Taijiquan on terveyttä edistävä kiinalainen liikuntalaji, mikä kehittää peruskuntoa, notkeutta, tasapainoa, koordinaatiokykyä, nivelten liikkuvuutta ja lisää kehon elinvoimaa, Qi:tä. Taijiquan kuuluu kiinalaisiin kamppailulajeihin, Wushu-lajeihin, mutta pehmeänä kamppailulajina siinä ei oteta kontaktia vastustajaan. ”Pumpuliin kääritty teräs” kuvaa hyvin kehoa, mikä Taijiquanilla pyritään saavuttamaan. Kysymyksessä on siis kehon ja mielen harjoitusmenetelmä, missä liikkeet ja sisäinen harmonia yhdistyvät. Taijiquanissa opetellaan liikesarjoja, joissa oikeilla asennoilla ja liikeradoilla pyritään saavuttamaan liikkeiden tasaisuus ja rentous. Hitaat, keskittyneenä tehdyt liikkeet, rauhoittavat myös keskushermostoa. Opettelu vaatii säännöllisyyttä, kärsivällisyyttä ja aikaa, mutta kehittää hyvin oman kehon tuntemusta.

Taijiquanissa on eri tyylisuuntia ja erilaisia liikesarjoja. Lappeenrannan Taiji hu bian ry:n peruskurssilla opetellaan Taijiquan 13 -liikesarjaa  ja Pekingissä vuonna 1956 kehitettyä Yang-tyylin 24-liikesarjaa. Taijiquan 13 -liikesarja sisältää kaikki Taijin 13 tekniikkaa. Taijiquan24-liikesarja sisältää kaikki Taijiquanin perusperiaatteet liikkeiden ollessa rauhallisia ja tasaisia. Tämän lisäksi seurassamme harjoitellaan tällä hetkellä Shifu Zhang Fangin 32-Taijiquan-liikesarjaa, Taijiquan 8-liikesarjaa ja 32-Taijijian-miekkasarjaa.

Taiji (太极) tarkoittaa ’korkeaa, suurta periaatetta’, ja Taiji-symboli kuvaa kaiken olemassa olevan kahta eri puolta, Yiniä ja Yangia. Ne ovat toisilleen vastakkaisia, mutta riippuvaisia toisistaan ja kummassakin on osa toista. Yin ja Yang täydentävät toisiaan ja muodostavat yhdessä kokonaisuuden. Quan (拳) tarkoittaa nyrkkiä. Taijiquan on siis ’suuren äärettömän nyrkkeilyä’.

TAIJIQUANIN HISTORIA

Taijiquanin alkuperä lähtee Wudangin vuorilta,  missä vuonna 1247 syntynyt Zhang Sanfeng asui viettäen siellä hyvin yksinkertaista elämää luontoa seuraten.  Kerran Zhang Sanfeng seurasi harakan ja käärmeen taistelua, missä molemmat eläimet vaihtoivat koko ajan hitaista liikkeistä nopeisiin ja päinvastoin eikä kumpikaan antanut toisen voittaa.  Zhang Sanfeng oli haltioissaan tästä luonnon näytelmästä, ja hän kehitti sen pohjalta 13 asentoa, mitkä ovat nykyisen Taijiquanin perustana. Tarinan mukaan Zhang Sanfeng kehitti päivittäin omaa hengitystään, mielenrauhaa sekä hitaita, rentoja ja koordinoituja liikkeitä. Eräänä päivänä ryöstäjät hyökkäsivät hänen kimppuunsa metsässä, ja Zhang Sanfeng käytti ensimmäistä kertaa uutta lajia käytännössä. Kuin käärme hän väisti hyökkääjien iskut liikkuen sulavasti pois. Kun hyökkääjät olivat liian väsyneitä, Zhang Sanfeng  hyökkäsi nopeasti vastaiskuun kuin harakka ja kukisti kaikki hyökkääjät. Tämän jälkeen hän alkoi opettamaan taitojaan myös muille.

TAIJIQUANIN ERI TYYLISUUNTIA

Chen- ja Yang-tyylit

Chenjiagoun kylässä, Henanin maakunnassa Taijiquanin taito siirtyi Chenin suvun sukupolvelta toiselle. Chen-tyylin Taijiquanissa on sekä nopeita ja voimakkaita että hitaita ja pehmeitä liikkeitä. Pehmeiden liikkeiden kanssa vaihtelevat erilaiset hypyt, voimakkaat potkut ja käsien iskut. Chen Changxing (1771-1853) opetti perinteestä poiketen taitojaan suvun ulkopuolelle, Yang Luchanille (1799-1872). Yang Luchan oli poikkeuksellisen lahjakas ja taitava. Myöhemmin kotikylässään Yang Luchan opetti taitojaan eteenpäin vieden 1800-luvun puolivälissä Taijiquanin myös Pekingiin. Taijiquanin suosion kasvaessa Yang Luchan poisti sarjasta Chen-tyylille ominaiset hypyt ja nopeat liikkeet. Samalla hän muutti sarjaa suurimuotoisemmaksi ja tahtia tasaisemmaksi ja rauhallisemmaksi. Yang Luchan jälkipolvi kehitti liikkeitä edelleen ja Yang-perheen harjoittelema Taijiquan tunnetaan Yang-tyylinä.

Wu- ja Su-tyylit

Wu-tyylin kehittivät Wu Quanyou ja Wu Jianquan Yang-tyylin pohjalta. Liikkeille ovat ominaisia pehmeys, tiiviys ja kiirettömyys sekä kaarien keskikokoisuus. Wu-tyyli on Kiinassa toiseksi suosituin Yang-tyylin jälkeen. Su-tyylin kehitti Qing-dynastian jälkeen Sun Lutang. Tyylin liikkeet ovat ketteriä ja askeleet liikkuvia edeten ja perääntyen ketterästi. Tunnusomaista ovat myös avoimen ja suljetun käden vaihtelut.